LABin julkaisujen viittausohjeet ja -käytänteet perustuvat voimassa oleviin kansallisiin ja kansainvälisiin standardeihin.
Plagiointi eli luvaton lainaaminen on vakava rikkomus, joka sotii hyvää tieteellistä käytäntöä vastaan. Lyhyesti plagioinnilla tarkoitetaan jonkun toisen työn kopioimista ja esittämistä omanaan. Plagiointi voi kohdistua niin tekstiin, kuvalliseen ilmaisuun kuin käännöksiinkin. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää merkitä käytetyt lähteet selkeästi niin tekstiin kuin lähdeluetteloonkin ja käyttää lainausmerkkejä aina, kun kyseessä on suora sitaatti.
Itseplagiointi eli kaksoisjulkaiseminen on kyseessä silloin, kun kopioitu aines on kirjoittajan omaa, jo kertaalleen julkaistua tuotantoa. Saman tai lähes saman tekstin julkaiseminen uutena on siis plagioimista sekin, vaikka kyseessä olisikin oma tuotos. Muista siis aina lisätä viittaustiedot myös silloin, kun viittaat omaan aikaisempaan julkaisuusi!
Alla olevista linkeistä löydät lisää tietoa aiheesta.
Huolellisesti laaditut viittaukset ovat niin tieteellisen kuin asiantuntijatekstinkin tunnusmerkki. Viitteiden ideana on dokumentoida kaikki tekstissä käytetyt lähteet.
Tutkimuksellisessa tekstissä erotetaan muilta kirjoittajilta lainatut lauseet ja merkitään lähdeluetteloon tarkasti, mistä teoksista kyseiset lauseet ovat peräisin. Jos viittauksia ei merkitä, lukija olettaa tekstissä olevien ajatusten ja väitteiden olevan kirjoittajan omia. Merkitsemättä jättäminen voi johtaa plagiointisyytöksiin.
Viittaus on aina kaksiosainen: se koostuu lähdeviitteestä ja lähdeluettelosta.
Lähdeviitteiden ja lähdeluettelotietojen on täsmättävä, eli lähdeluettelo sisältää bibliografiset tiedot vain niistä lähteistä, joihin kirjoituksessa on viitattu. Bibliografiset tiedot on merkittävä mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti, jotta lukijan on halutessaan mahdollista löytää kirjoittajan käyttämät lähteet.
Lähdeviitteiden ja -luettelon tarkoituksena on paitsi osoittaa, mistä käytetyt tiedot ovat peräisin, niin myös tehdä alkuperäislähteiden löytäminen lukijalle mahdollisimman vaivattomaksi.
Sama pätee myös sähköisiin lähteisiin. Nämä merkitään lähdeluetteloon pitkälti samojen periaatteiden mukaan kuin painetutkin lähteet, mutta lisäksi niiden perään lisätään saatavuustiedot. Nämä koostuvat viittauksen päivämäärästä ja lähteen osoitteesta. Etenkin avoimen verkon kautta saatavilla olevien erilaisten lähteiden (sivustot, blogit, artikkelit,...) saatavuus ja sisältö voivat muuttua nopeastikin, minkä vuoksi lukijalle on tärkeä kertoa, milloin ja mistä omassa tekstissä käytetty tieto on haettu. Lähteen osoitekin tuo viitteen lukijalle tärkeää tietoa myös sen jälkeen, kun linkki on mahdollisesti lakannut toimimasta, siksi viittauksessa käytetään nimenomaan osoitetta, eikä muuta tekstiin tehtyä linkkiä lähteeseen.
Entäpä tieteelliset artikkelit?
Myös sekä avoimesti saatavilla oleviiin että kirjaston maksullisten tietokantojen kautta käytettäviin tieteellisiin artikkeleihin lisätään saatavuustiedot. Vaikka nämä eivät sijainniltaan ja sisällöltään ole yhtä eläväisiä kuin avoimen verkon materiaalit, voi niissäkin tapahtua muutoksia - tieteellinenkin artikkeli voidaan jostain syystä vetää pois, tai sen sisältöä päivittää. Yhä useammalla tietokannalla on käytössään Crossmark, joka kertoo artikkelin mahdollisen päivityshistorian. Tutkimusjulkaisuilla ja -artikkeleilla on yleensä pysyvä osoite (URN, DOI tai Handle), joka merkitään saataavustietoihin. Kun pysyvä osoite on mainittu lähdeviittauksessa, voidaan myös luotettavasti seurata kyseisen artikkelin käyttöä lähdeaineistona jatkossa, koska tutkimuksenarviointi, bibliometriset analyysit ja altmetriset indikaattorit perustuvat pysyviin tunnisteisiin.
Sähköisten lähteiden merkitsemisen periaatteista voit lukea lisää esimerkiksi Kielitoimiston ohjepankista. Yksityiskohtaiset ohjeet sähköisten lähteiden merkitsemiseen LABin julkaisuissa löydät täältä.
Lähdeviitteen paikka kertoo, miten laajaa kirjoituksen osaa viittaus koskee.
Jos lähteen tieto koskee vain yhtä virkettä, ilmoitetaan lähde joko kertovasti tekstissä tai sijoitetaan lähde virkkeen loppuun ennen pistettä.
Jos lähteen tieto koskee useampaa virkettä, sijoitetaan lähde virkkeen loppuun pisteen jälkeen. Suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa käytetään usein lisäksi pistettä vielä viittauksen sulkujen sisällä, jolloin viittauksesta syntyy ikään kuin oma lauseensa. Kansainvälisissä teksteissä tätä pistettä harvemmin näkee. Tärkeintä on, että kirjoittaja valitsee jommankumman käytänteen ja pysyy siinä läpi koko tekstin.
Jos viittaus koskee koko tekstikappaletta, viitteen voi kirjoittaa kappaleen loppuun tai viitteen voi sijoittaa kertovasti tekstiin, jolloin tekstistä tulee käydä ilmi, että koko kappaleen tiedot ovat kyseisestä lähteestä.
Lähdeviite sisältää aina tekijän nimen, teoksen julkaisuvuoden ja sivunumeron tai -numerot.
Kun viitataan yksityiskohtaisiin ajatuksiin ja väittämiin, tulee lähdetekstin sivunumero ilmaista aina, kun lähteestä sivunumerointi löytyy. Ainoan poikkeuksen tekevät yleisviittaukset kokonaisiin julkaisuihin tai artikkeleihin silloin, kun viitataan laajempaan ajattelu- tai käsittelytapaan. Äänikirjoissa viitataan sivunumeroiden sijaan lukuun. Jos esimerkiksi opinnäytetyössä on sivunumeroimattomia liitteitä, niihin voi viitata liitteen numerolla.
Esimerkkejä:
Toissijaiset eli sekundaariset lähteet
Pääsääntöisesti käytetään ensisijaisia lähteitä. Jos ensisijaista lähdettä ei löydy, on kirjoittajan osoitettava lukijalle, että tieto on peräisin toissijaisesta lähteestä:
tai
Lähdeluetteloon merkitään pelkästään toissijainen lähde, eli tässä esimerkissä lähteeksi merkitään Hirsjärvi, Remes & Sajavaara.
Jos kuvaa ei ole julkaistu missään aikaisemmin, merkitään kuvatekstin perään kuvan tekijän etu- ja sukunimi:
Kuva 1. Koira (Kuva: Maija Meikäläinen)
Jos kuva on julkaistu aikaisemmin, siihen viitataan kuten tekstilähteeseen ja kuvalähteen tarkemmat tiedot merkitään lähdeluetteloon:
Kuva 2. Kissa (Virtanen 2020, 36)
Jos olet muokannut käyttämääsi kuvaa (tarkista kuvan käyttöehdot ennen muokkaamista), viittaa alkuperäiseen kuvaan ja merkitse kuvatekstiin muokkausten tekijä:
Kuva 1. Hevonen. (PxHere 2021, muokannut Tiina Toimittaja)
Tekoälyn laatimien kuvien käyttäminen julkaisuissa on mahdollista, kunhan tutustut käyttämäsi palvelun käyttöehtoihin. Kuvan yhteydessä tulee kertoa, että kuva on laadittu tekoälyn avulla. Myös kuvan mahdolliset muokkaukset tulee merkitä.
HUOM! Tutustu käyttämäsi palvelun käyttöehtoihin. Esimerkiksi Midjourneyn ilmaiskäyttö edellyttää kuvien lisensointia CC-BY-NC ehdolla, lue lisää Midjourneyn käyttöehdoista.